13 syytä siihen, miksi innovaatioita syntyy Suomessa liian vähän suhteessa verovaroista tehtyyn panostukseen.

Innovaatiokupla -kirja on nyt entistä ajankohtaisempi, kun valtion velkakierre pitää saada pysäytettyä ja kuntakenttä ehkä historiansa kovimmassa myllerryksessä. Paitsi tuotteilla, niin tuottavuutta lisäävillä innovatiivisilla ja rohkeilla poliittisilla ratkaisuilla on nyt suuri kysyntä!

Hyvinvoinnin ja julkisen sektorin ylläpidon perustana on terve, tuottava talouselämä ja kohtuullinen sekä tuottava verovarojen käyttö julkisella sektorilla. Jälkimmäinen ontuu pahasti sillä esim.

edellisen vuosikymmenen aikana hukkaan heitettyjen verovarojen määrä saattaa yltää miljardiluokkaan.

Innovaatiotalouteen sisältyy kaikki kehittämis- ja hanketoiminta, jonka valtavassa kulttuurissa

liikkuu Suomessa rahaa miljardikaupalla. Koska tuottava keksintö- ja innovaatiotoiminta innovaatiotalouden osana on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tärkein edellytys, niin on välttämätöntä hahmottaa mitkä ongelmat sitä pahimmin jarruttavat.

”Innovaatiokupla - menetettyjen keksintöjen maa” -kirja nostaa esille ainakin osan noista ongelmista, niiden syistä ja seurauksista, jotta niitä voitaisi paremmin korjata. Tavoitteena on myös, että kirjan paljastukset saisivat aikaan sysäyksen varsinaisten tutkimusten tekemiseen.

Tässä kolmetoista kirjasta poimittua syytä siihen, miksi Suomessa syntyy liian vähän innovaatioita verovaroin tehtyyn panostukseen nähden:

¤  Ehkä pahin este ongelmien esille pääsyyn on ollut suomalainen salailevan konsensuksen kulttuuri, joka toimii sisäistetyn itsesensuurin tapaisesti sekä päättäjien, että kentän toimijoiden parissa.

 

¤  Osin edellisestä johtuen on syntynyt tilanne, jossa esimerkiksi tiedotusvälineet ovat pitkälti niin sanotusti pihalla siitä, mitä innovaatiotaloudessa oikein tapahtuu. Todellisuutta vääristävä olotila on toisaalta myös maan poliittisen ilmaston ja sitä seurailevan toimituspolitiikan tulosta.

¤  Heikko politiikka ja priorisoinnin puute:  puolueet ovat vetäneet perinteisesti verovaroja omiin leireihinsä, omien äänestäjiensä eduksi. Silloin yhteinen, kansakunnan etu on jäänyt vähemmälle.

 Se on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleenkin heikentävästi vahvan innovaatiopolitiikan ja keksintöjen syntyyn. Nykyinen ”innovaatiomuoti” ei ole sanottavasti muuttanut tilannetta.

¤ Suomalaisen työelämäkulttuurin innovatiivisuutta estävät asenteet sekä usein myös huono johtaminen heikentävät innovatiivisuuden, luovien ratkaisujen syntyä työyhteisöissä.

¤  Julkisten resurssien hajoittamisesta (liian paljon toimijoita ja koordinointi puuttuu) johtuva ja verovaroin tehtyihin panostuksiin verrattuna huono tuottavuus keksintöjen synnyssä ja niiden viemisessä markkinoille.

¤ Päällekkäisyydestä johtuva turha tutkimus innovaatiojärjestelmän virheenä ja tuhlaamisena.

¤ Innovaatiotalouden rahoitusohjelmien (hanketoiminta) huono vetäminen ja seuranta.

Edellinen koskee sekä yksityisiä hankkeiden toteuttajia, että julkishallinnon eri yksiköiden projekteja (tuore esimerkki VTV:n 2012 alussa julkistama tarkastustutkimus)

Yhteenlaskettuna hukatut rahat voivat kohota miljardiluokkaan. Kannattaa vertailumielessä arvioida mitä niilläkin olisi saatu aikaan, jos ne olisi sijoitettu tuottaviin innovatiivisiin hankkeisiin.

Jokaisen innovaation takana on yksi tai useampi keksijä. Keksinnöllisen luovuuden tulosten

viemistä kaupallisesti menestyviksi innovaatioiksi vaikeuttavat toimijatasolla vielä esimerksi nämä puutteet:

¤  Keksijäkoulutuksen puute ja sen vaikutukset keksijän tietämykseen ja menettelytapojen osaamiseen. Myös keksintöjen hyödyntäjille, ostajille, lisensoijille tarvittaisi koulutusta.

¤ Rahoituksen liiallinen vähyys, puute, katkeilevuus ja huono, osittain väärä kohdentaminen

”keksinnöstä innovaatioksi” -prosessin eri vaiheissa.

¤ Puuttuvat pelisäännöt siinä miten keksintöjen hyödyntämisestä ylipäänsä neuvotellaan.

Myös julkisten rahoitusinstrumenttien tahoilta syntyvä keksijöiden yrittäjiksi painostaminen.

¤  Edelliseen liittyy olennaisesti puutteellinen valmennus keksinnön suojaamiseen eri tilanteissa, ylipäänsä valmennuksen ja pätevän maksuttoman lakiasiantuntijan puute varsinkin prosessin alkuvaiheessa.

¤¤¤¤¤

Suomen valtiontalouden ylisuuri ja kasvava velka kuormittaa kaikkia kansalaisia. Tuossa

mielessä myös innovaatiotalouden ongelmat kuuluvat kaikille veronmaksajille.

Valtion talous on ollut jo pitkään sairas. Samalla kuitenkin poliitikkojen toimesta Suomi sitoutuu

varaamaan rahaa miljardikaupalla muiden maiden itse aiheutettujen velkojen takuiksi sekä lainoiksi.

Samalla myös katsotaan läpi sormien esimerkiksi budjettivaroin tuotettuja isoja kehittämisprojekteja, joissa huonosta ja vastuuttomasta johtamisesta on koitunut projektikohtaisesti satojen miljoonien tappioita. Noita projekteja on kertynyt vuosien mittaan kymmeniä, mutta

hukatuista rahoista ei julkisella sektorilla velvoiteta mitään tahoa rahalliseen vastuuseen. Esimerkkeinä voi mainita lähiaikoina Valtion talouden tarkastusviraston ja Yleisradion TV1:n MOT-ohjelman paljastamat  sosiaalis- ja terveysministeriön  tietotekniikkahankkeet, joissa on

väärinkäytöksillä tuhlattu verovaroja satoja miljoonia.

Hälyttävintä on kuitenkin se, että hukatuista rahoista ei kukaan rahoituspäätöksiä tehneistä virkamiehistä ota vastuuta, koska mikään taho ei edes sitä vaadi.

Menevätkö VTV:n tarkastustulokset ja tutkivaa journalismia edustavat ohjelmat hukkaan? Miksi veronmaksajia edustavat kansanedustajat eivät tee asialle mitään?

Yritysmaailmassa vastaavanalaisesta ’puhalluksesta’ saisi heti potkut, rikossyytteet, suuret korvausvaatimukset ja maineen menetyksen loppuiäksi. Julkisella sektorilla korkea ministeriön virkamies sen sijaan arvostelee röyhkeästi VTV:n tarkastuksia  väärinkäytöksistä kertovassa MOT-ohjelmassa.

Näin ”Maailman henkisen omaisuuden päivän (26.4.2012) tuntumassa on erittäin perusteltua kysyä kuinka monta keksinnöllistä ja kaupallistamiskelpoista tuotetta tai ratkaisua noillakin tuhlatuilla miljoonilla olisi saatu aikaan?!

Tarvitaan siis ensin oikeaa politiikkaa, rohkeita toimia sekä innovatiivisia ratkaisuja, jotta tuottavuus käytettyihin resursseihin nähden saadaan kääntymään kohti tervehtyvää taloutta.

¤¤¤¤¤

(tiivistelmän ”Innovaatiokupla -menetettyjen keksintöjen maa” kirjan ( 2011) sisällöstä kokosi  25.4.2012 kirjan tekijä, Marjasinikka Väänänen)

Hei, eikö jo riitä verovarojen tuhlaus!

Ajankuvaa kehykseksi:  ylisuureksi paisunut valtion velka, poliitikot mättävät veronmaksajien rahaa muiden maiden itse aiheutettujen velkojen hoitoon, taantuma uhkaa ja työttömyys kasvaa. Julkisuutta hallitsee keskustelu valtion budjetin leikkauslistoista, kun pitäisi keskittää myös uuden rahan tuottamiseen. Samaan aikaan julkishallinnon taholla on varaa tuhlata miljardikaupalla veronmaksajien rahaa huonosti hoidettuihin hankkeisiin ja turhaan tutkimukseen.

Hyvät lukijat. Haluan kiinnittää huomiotanne kansantaloudellisesti merkittävään epäkohtaan,

jota uusinnetaan kaiken aikaa silmiemme alla ilman, että kukaan siihen puuttuu.

Kysyn myös, että eikö meidän kannattaisi tuo järkyttävä tuhlaaminen lopettaa ja käyttää nekin rahat keksintöjen ja innovaatioiden sekä sitä kautta uusien työpaikkojen tuottamiseen?

Kirjassani ”Innovaatiokupla -menetettyjen keksintöjen maa” kerron monista tuhlaamisen muodoista.

Otan luvussa ”KONSENSUS PEITTÄÄ RIKOKSETKIN” yhdeksi esimerkiksi VTV:n tuloksellisuustarkastusten tulokset, jotka paljastavat laajamittaista tuhlaamista esim. terveys- ja tietoyhteiskuntahankkeissa. VTV:n  johtava tutkija Tomi Voutilainen sanoo esimerkiksi: ”Valtion IT-projektit ovat monesti heikosti johdettuja, tehottomia ja syytävät rahaa muutamille suurille IT-yhtiöille ja niiden kovapalkkaisille konsulteille ilman kilpailutusta”.

Myös taloustoimittaja Jouko Marttila Ylen Ykkösaamun kolumnissaan 27.9.2011 ”Rajatonta rahanmenoa”, mainitsee saman esimerkin sekä useita muita isoja julkisia hankkeita, joihin palanut hukkaan satoja miljoonia euroja. Sen jälkeen, lokakuussa 2011 MTV3:n ”45-minuuttia”-ohjelma haastatteli VTV:n  johtava tutkija Tomi Voutilaista tuhlaamisen paljastavista tutkimuksista, esim. juuri siitä tietoyhteiskuntahankkeesta, jonka olen ottanut kirjaani yhdeksi esimerkiksi.

Marttila ottaa kyseisessä kolumnissaan rankasti tuhlaavista hankkeista esille myös mm sähköisen reseptin, ajaoneuvohallintokeskuksen tietojärjestelmän uudistamisen, VR:n lippupalveluun liittyvän tietojärjestelmän uudistamisen. Hän toteaa myös, että VTV tekee hyvää työtä, mutta ilmeisen turhaan.

Myös valtion budjettivaroin tuotettavat isot hankkeet ovat osa innovaatiotaloutta. Samoin, kuin myös koko se valtava hankekulttuuri, jossa pyörii miljardeja ja jonka merkittävä osarahoittaja on julkinen sektori eli veronmaksajat.

Tekeekö Valtion Talouden Tarkastusvirasto (VTV) tosiaan ihan turhaan tutkimuksia, niin kuin minä ja Marttila kirjoituksissamme epäilemme? Tekeekö tutkiva journalismi, esim. YLE:n MOT -ohjelma turhaan paljastuksia? Nuokin molemmat tuotetaan verovaroin.

Miksi julkisella sektorilla kukaan ei joudu todelliseen vastuuseen tuollaisista suuren luokan virheistä ja taloudellisen vahingon tuottamisesta? Yrityksissä moisesta rikollisesta toiminnasta erotettaisi välittömästi, seuraisi oikeudenkäynti korvausvaatimuksineen ja pahimmassa tapauksessa pitkä vankilatuomio.

Tässä olisi melkoinen työmaa, jonka perkaamiseen tarvittaisi mahdollisimman monen veronmaksajan  panosta! Nyt olisi korkea aika puuttua isosti valtion budjettivarojen tuhlaukseen ja muihin innovaatiotalouden epäkohtiin. Onko teillä muilla mitä tietoa ja kokemuksia tästä aiheesta?

HUOM

Tällä blogisivullani ei ole vielä kommentointimahdollisuutta, mutta pyydän lähettämään viestit

sähköpostiini, kiitos! Käyn aiheesta keskustelua myös uusisuomi.fi -verkkomediassa.

Tärkein jää liian vähälle uuden hallituksen ohjelmassa

Uuden hallituksen ohjelma on julkistettu viime viikolla. Sen alustava silmäily vain vahvistaa

Innovaatiokupla -kirjani sanomaa. Uudessa hallitusohjelmassa on kovin vähän kohtia, joissa luvataan pureutua niihin todellisiin avaintekoihin, joilla maan tuottavuus on mahdollista saada parempaan kasvuun.

Uusi lisäarvo, rahan kierron kannalta uusi raha, syntyy ainoastaan yrittäjyyden ja kaupankäynnin

kautta. Sille viime kädessä perustuu koko julkisen sektorin rahoittaminen. Ja ”uuden rahan” synnyn edellytyksenä ovat pitkälti keksinnöt ja innovaatiot.

Kohdassa 1.3. ”Kestävän talouskasvun ja työllisyyden sekä kilpailukyvyn vahvistaminen” sanotaan, että avainasemassa on osaamisen vahvistamisen sekä houkuttelevan toimintaympäristön luominen yrityksille.

Avainasemassa ei ole osaaminen, vaikka sekin tietysti on tärkeää, vaan keksinnöt ja innovaatiot! Niiden synnyn vahvistamista pitäisi hallitusohjelman painottaa, koska vain sitä kautta syntyy uutta rahaa ja työpaikkoja.

Vain ’ainutlaatuinen tuote’ voi menestyä kansainvälisessä kilpailussa, sanovat tuotantotalouden asiantuntijat ja myös määrittelevät sen: ”Ainutlaatuinen tuote on esine tai palvelu, joka menee

vaivatta kaupaksi ja hyvällä katteella”. Ainutlaatuisia, kilpailukykyisiä tuotteita tuossa mielessä syntyy vain hyvistä keksinnöistä.

Mutta edellinen hallitus jätti kansallisen innovaatiostrategiankin kesken, eikä uuden hallituksen ohjelma kerro mitään sen loppuun tekemisestä! Ainoastaan kohdassa 6 mainitaan IPR-strategiasta, joka on vain osa keksintöjen ja innovaatioiden tuottamisen kokonaisuutta.

Kohta 1.3. vaikuttaakin demarien vanhalta liturgialta, jolla saatiin aikaan liian paljon vain ”tempputyöllistämistä” kuten joku kokoomuslainen vuosia sitten osuvasti nimesi.

6. kohdassa ”Elinkeinot, työllisyys ja innovaatiopolitiikka” luvataan korottaa T&K rahoja 4%:n

bruttokansantuotteesta. Ihan hyvä, mutta se ei automaattisesti paranna tuottavuutta. Julkinen rahoitus tulee radikaalisti kohdentaa uudella tavalla. Innovaatiokupla-kirjassa on yksi ehdotus

alkavalle eduskuntakaudelle. 

Siinä julkisten tukirahojen jakaminen kohteille, jotka eivät sitä tarvitse, lopetetaan kokonaan. Vähemmän tärkeät puolitetaan ja julkiset rahoitukset keskitetään ainoastaan rahaa tuottavien keksintöjen synnyn moninkertaistamiseen ja viemiseen markkinoille.

Oli vastuutonta Jutta Urpilaisen luvata ennen vaaleja 200 000 uutta työpaikkaa, koska sillä on hyvin vähän katetta. Se on äänestäjien pettämistä, koska verovaroin rahoitetut työllistämistoimet eivät tuota pysyvää uutta elinkeinoa, eivätkä pysyviä työpaikkoja.

On vastuutonta Jyrki Kataisen tavoin mättää rahaa Suomesta muihin maihin sitouttamalla maamme toisten EU-maiden miljardiluokan takauksiin. Varsinkin, koska ne ovat itse huonolla talouden hoidolla aiheuttaneet velkakierteensä. Se, että Suomen verovaroista jaetaan rahaa vielä ulkomaille, heikentää kansalaisten luottamusta politiikkaan sekä syö yrittäjien motivaatiota.

On oikeudenmukaista, että hallitus haluaa nostaa sosiaalietuuksia ja poistaa syrjäytymistä sekä köyhyyttä, mutta samalla on aina hyvä muistaa edellytykset eli pitää myös olla rahaa mistä jaetaan. Velanotto tuohonkaan tarkoitukseen ei enää tule kysymykseen.

Toisaalta Suomessa tuhlataan tällä hetkellä Julkista rahaa tuottamattomiin kohteisiin. Niistä voisi oikein hyvin tehdä kunnolla tulonsiirtoaesimerkiksi talousahdingossa elävien lapsiperheiden ja vanhusten hyväksi. 

Palaan vielä näihin kysymyksiin ja kommentoihin hallitusohjelman muita kohtia myöhemmin.